"Äiti kulta! Olen hukassa. Ei ole enää muuta jäljellä kuin ampua kuula otsaani, ellet sinä tahdo auttaa minua. Minulla oli suuria toiveita eräästä yrityksestä, joka on mennyt myttyyn, ja nyt olen velkaa kahdeksankymmentäviisi tuhatta frangia. Ellen sitä saa maksetuksi, seuraa siitä minulle häpeä ja häviö, ja minun on sen jälkeen enää mahdotonta yrittää mitään. Olen hukassa, ja sanon sen vielä kerran, että ammun kuulan otsaani ennemmin kuin jään tuon häpeän jälkeen eloon. Olisin sen ehkä jo tehnytkin, ellei minulle vielä olisi antanut rohkeutta ja voimaa muuan nainen, josta en koskaan ennen ole sanaakaan maininnut ja joka on minun kaitselmukseni.
Suutelen Sinua, rakas äiti, sydämeni pohjasta. Tämä on ehkä viimeinen kirjeeni. Hyvästi!
Paul."
Tämän kirjeen mukana tuli joukko asiakirjoja, joissa oli erikoistietoja häntä kohdanneesta onnettomuudesta.
Paroni vastasi heti seuraavassa postissa, että koetettiin asiaa harkita. Sitten matkusti hän Havre'en tiedustelemaan ja sai kiinnityslainan. Näin hankitut rahat lähetettiin Paulille.
Kolme kirjettä kirjoitti Paul vastaukseksi, ilmaisten ihastuneena kiitollisuutensa ja hellän rakkautensa, ja lupasi viipymättä käydä tervehtimässä omaisiaan.
Mutta hän ei käynyt. Kokonainen vuosi kului sen jälkeen. Jeanne ja paroni olivat jo lähtemäisillään Pariisiin etsiäkseen häntä ja tehdäkseen viimeisen ponnistuksensa, kun tuli kirje, joka ilmoitti, että hän jälleen oli Lontoossa, jossa aikoi avata höyrylaivakonttorin liikenimellä, "Paul Delamare ja Kump." Hän kirjoitti;
"Tämän kautta on vastainen toimeen tuloni turvattu, ehkäpä tulen rikkaaksikin. Eikä tässä ole mitään menettämisen vaaraa. Näette tästä kaikki edut. Kun teidät jälleen tapaan, on minulla hyvä asema maailmassa. Asioimalla vain voi nykyjään tulla elämässä toimeen."
Kolme kuukautta myöhemmin teki laivayhtiö vararikon, ja sen johtaja pantiin syytteeseen väärästä kirjanpidosta. Jeanne sai sen johdosta hermokohtauksen, joka kesti monta tuntia, ja joutui sitten vuoteen omaksi.
Paroni lähti taaskin Havre'en ottaakseen asiasta selkoa, kävi asianajajain ja liikemiesten puheilla ja sai tietää, että Delamare-yhtiön vaillinki teki kaksisataa kolmekymmentäviisi tuhatta frangia. Ja taaskin otti hän uuden kiinnityslainan. Peuples'in kartano ja sen molemmat moisiot joutuivat nyt vastaamaan suuresta velkasummasta. Kun hän eräänä iltana oli lopullisesti järjestämässä tätä asiaa erään asioitsijan luona, sai hän halvauksen ja kaatui maahan.