Mutta Rosalie vihastui:
— Teille, rouva, ehkä, mut ettekös sitt' aio herra Paulille mitään jättää?
Jeannea värisytti, kun hän sanoi:
— Minä pyydän sinua, älä puhu minulle koskaan hänestä! Minun sydämeeni koskee liian paljon, kun vain häntä ajattelen.
— Mä tahdon päinvastoin hänestä puhua, rouva, — sanoi Rosalie, — sillä te ootte kovin vähän järkevä, nähkääs, rouva Jeanne. Hän kyll' tekee tuhmuuksia, mut ei niit' aina tekemään tu'. Sitt' hän menee naimisiinki ja häll' tulee lapsii olemaan ja niit' kasvattaakse pitää häll' olla rahaa. Kuulkaas ny' sitt'. Teidän pitää myydä Peuples!
Jeanne hypähti istualleen vuoteessaan:
— Myydäkö Peuples? Mitä sinä ajattelet? En, sitä en ikinä tee.
Rosalie vain ei joutunut ymmälle:
— Mut mä sano, rouva, mä, ett' kyll' te myytte, sill' se pitää myydä.
Ja hän esitti laskelmansa, suunnitelmansa ja perustelunsa. Kun Peuples siihen kuuluvine molempine moisioineen myytäisiin halulliselle ostajalle, jonka hän oli saanut käsiinsä, jäisi jäljelle vielä neljä Saint-Léonard'issa olevaa moisiota, jotka, kun niiden kiinnityslainat maksettaisiin, tuottaisivat kahdeksantuhatta kolmesataa frangia tuloja. Vuosittain olisi niistä varattava tuhat kolmesataa frangia korjaustöihin ja tilojen hoitoon. Näin jäisi jäljelle seitsemän tuhatta frangia, joista vuotuisiin menoihin käytettäisiin viisi tuhatta, ja kaksi tuhatta pantaisiin sitä varten muodostettavaan vararahastoon. Ja hän lisäsi: