Johon toinen vastasi:
— Annan sinulle sata frangia, mutta älä vain tuhlaa niitä.
Jeanne joutui siitä niin hämilleen, ettei tietänyt, mitä sanoa. Vihdoin lausui hän epäröiden:
— Minähän annoin sinulle ne rahat vain…
Julien ei antanut hänen puhua loppuun.
— Niin kyllä. Mutta yhdentekevä on, ovatko ne sinun tahi minun taskussani, kun meillä kerran on yhteinen kukkaro. Enkähän minä kielläkään niitä sinulta, annanhan sinulle sata frangia.
Jeanne otti häneltä vastaan viisi kultarahaa sanomatta enää sanaakaan, mutta ei uskaltanut sen koommin enää pyytää lisää eikä ostanut muuta kuin pistoolin.
Viikkoa myöhemmin lähtivät he matkalle palatakseen Peuples'iin.
VI.
Valkoisen tiiliaidan vieressä seisoivat vanhemmat ja palvelijat odottamassa. Matkavaunu pysähtyi ja syleileminen kesti kauan. Äiti itki, Jeanne pyyhki heltyneenä silmiään ja isä käveli hermostuneesti edestakaisin.