Jeanne joutui aivan suunniltaan ja änkytti:
— Isä … voi, isä!
Ja harmistuneena tarttui paronitar miehensä käsivarteen sanoen:
— Estä häntä toki, Jacques!
Silloin laski paroni nopeasti vaunujen etuikkunan alas ja ottaen vävyään kiinni kädestä, huusi hänelle vapisevalla äänellä:
— Ettekö jo herkeä lyömästä sitä lasta!
Ällistyneenä kääntyi Julien:
— Ettekö te sitten näe, missä siivossa sen kauhtana on?
Mutta pistäen päänsä ikkunasta ulos paroni jatkoi:
— Vähät siitä! Ei sovi tuolla tavalla raivostua!