"Ja hän työntää minut edelleen ja sulkee oven; ja kun minä kauhistuneena jäin seisomaan hänen eteensä, niin hän syleilee minua, käärii käsivartensa vyötäisteni ympäri ja pakottaa minut astumaan saliin, jonka ovi oli jäänyt auki.
"Ja sitten hän alkaa tarkastaa kaikkea kuten huutokaupanpitäjä, ja hän huomauttaa: 'Peijakas, kun sinulla onkin kaikki somaa, hyvin somaa! Ja mahdat olla tällä haavaa kovassa rahapulassa, kun esiinnyt akkunassasi!'
"Silloin minä alan hartaasti pyytää häntä: 'Oh, herrani! poistukaa! poistukaa! Minun mieheni palaa tuossa tuokiossa! Hän palaa aivan heti, nyt on hänen aikansa! Minä vannon teille, että olette erehtynyt!' Mutta hän vastaa minulle rauhallisesti: 'Kas niin, kaunokaiseni, riittää jo. Jos sinun miehesi palaa, niin minä annan hänelle viitosen, jolla hän voi saada jotakin suuhunsa.'"
Huomattuaan kamiinalla Raoulin valokuvan hän kysyy minulta:
— Siinä hän on, sinun… sinun miehesi?
— Kyllä, se on hän.
— Ja näyttää hauskalta hölmöltä. Ja entäs tämä? Joku ystävättäresi?
Se oli sinun valokuvasi, rakkaani, se, joka on otettu sinusta tanssiaispuvussa… En tiennyt enää, mitä olisin vastannut, minä änkytin:
— Kyllä niin, se on eräs ystävättäreni.
— Hän on hyvin sievä. Sinä toimitat hänet myöhemmin tuttavakseni.