— Minä tahtoisin hieman samppanjaa.
Olin unhoittanut pullon tarjoilupöydälle. Otin sen esille, kiskoin irti siteet ja painoin suullista saadakseni sen lähtemään. Mutta se ei irtaantunut. Gabrielle alkoi hymyillä ja mutisi:
— Huono enne.
Minä työnsin peukalollani korkin paisunutta päätä, taivutin sitä oikealle ja vasemmalle, mutta turhaan, ja äkkiä minä taitoin korkin pullon suuta myöten.
Gabrielle huokasi:
— Minun Roger-parkani!
Minä otin korkkiruuvin ja kiersin sen siihen osaan korkkia, joka oli jäänyt pullon suuhun. Mutta minä en saanut sitä kohoamaan, minun täytyi kutsua Prosper avukseni. Vaimoni nauroi tällöin täyttä kurkkua ja toisti:
— Kas niin… kas niin… minä näen, että voin luottaa teihin.
Hän oli puolihumalassa.
Kahvin jälkeen, kolmen neljännestunnin kuluttua, hän oli kokonaan päihtynyt.