Avautuvan oven heikko narina sai Duroyn kääntämään päätään, ja hän näki kahden lasiruudun läpi lihavan naisen, joka oli tulossa huoneeseen. Hänen saavuttuaan eräs naisista nousi, hyvästeli ja poistui. Ja nuoren miehen katse seurasi hänen mustaa selkäänsä, jossa gagaattihelmet kiilsivät ja joka lopuksi katosi näkyvistä.
Kun henkilövaihdoksesta aiheutunut liikehtiminen oli asettunut,
keskustelu siirtyi koneellisesti ja ilman ylimenoa koskettelemaan
Marokon kysymystä ja sotaa idässä sekä englantilaisten vaikeuksia
Afrikassa.
Naiset keskustelivat näistä asioista ulkomuistista, aivan kuin he olisivat esittäneet vakavaa seuranäytelmää, jota he moneen kertaan olivat harjoitelleet.
Saapui jälleen uusi vieras, pieni vaaleakiharainen rouva, joka aiheutti uuden poistumisen. Tällä kertaa lähti eräs pitkä ja kuiva keski-ikäinen nainen.
Nyt puhuttiin herra Linet’in toiveista päästä Akatemian jäseneksi.
Vastatullut nainen oli varmasti vakuuttunut siitä, että herra
Linet’n löisi laudalta herra Gabanon-Lebas, Don Quijoten kauniin
runomittaisen näytelmämuodostelman tekijä.
"Se tulee, niinkuin tiedätte, esitettäväksi Odéonissa."
"Todellako! Sinne täytyy ehdottomasti mennä katsomaan tätä erittäin mielenkiintoista kirjallista koetta."
Rouva Walter puhui rauhallisesti ja siron välinpitämättömästi, koskaan miettimättä, mitä hänen tulisi sanoa, sillä hänen mielipiteensä olivat aina etukäteen valmiit.
Mutta hän huomasi päivän alkavan hämärtyä ja soitti palvelijaa tuomaan lamppuja. Samalla hän kuunteli metsäpurona solisevaa keskustelua ja ajatteli, että hän oli unohtanut tilata kirjapainosta seuraavien päivällistensä kutsukortit.
Hän oli vähän liian lihava, mutta silti vielä kaunis, siinä vaarallisessa iässä, jolloin kuihtumista ei enää voi välttää. Hän oli säilynyt hyvin huolellisen hoidon, kohtuullisuuden ja ihovoiteen avulla. Hän näytti suhtautuvan ymmärtäväisesti kaikkeen, olevan maltillinen ja järkevä. Hän oli niitä naisia, joiden sielu muistuttaa ranskalaista puutarhaa. Siellä käyskennellessään ei kohtaa mitään yllätyksiä, mutta tuntee kuitenkin jonkinlaista viihtymystä. Hänessä oli sitä hienoa, hienotunteista ja varmaa viisautta, joka korvaa mielikuvituksen, herkkyyden ja intohimon, ja lisäksi rauhallista hyvänsuopaisuutta, joka kohdistui kaikkiin ja kaikkeen.