Jotta lehti saisi kirjallisen ja pariisilaisen leiman, siihen oli kiinnitetty kaksi tunnettua, eri aloja edustavaa kirjailijaa, Jacques Rival, päiväntapahtumien seuloja, ja Norbert de Varenne, runoilija ja uuden koulun pakinoitsija.
Sitten oli hankittu halvalla teatteri-, taide- ja musiikkiarvostelijat, poliisiasiain toimittaja ja hevoskilpailujen toimittaja, jotka oli otettu pikkukynäilijäin laajasta palkkalaumasta. Kaksi hienoston naista, "Punainen domino" ja "Valkoinen käpälä", lähetti seurapiiriuutisia, käsitteli muoti-, pukeutumis-, etiketti- ja elämänohjekysymyksiä sekä julkaisi tyhmyyksiä tunnetuista naisista.
Ja La Vie Française eleli apurahoistaan kaikkien näiden eri käsien hoitaessa lankoja.
Juuri riemuillessaan nimityksestään "Nähtyä ja kuultua" osaston päälliköksi Duroy sai pienen painelun koriin, josta hän luki: "Herra ja rouva Walter pyytävät herra Georges Duroyta läsnäolollaan kunnioittamaan heidän päivällisiään torstaina tammikuun 20. päivänä."
Tämä uusi suosionosoitus, jonka hän sai osakseen heti ensimmäisen jälkeen, täytti hänet sellaisella ilolla, että hän suuteli kutsukorttia, aivan kuin se olisi ollut rakkauskirje. Sitten hän meni kassanhoitajan luo neuvottelemaan suuresta rahakysymyksestä.
Pariisilaisen lehden "Nähtyä ja kuultua"-osaston päälliköllä on tavallisesti oma tilinsä, jolla hän maksaa reportterinsa ja uutisensa sitä mukaa kuin he ovat hyviä tai huonoja. Toinen toisensa jälkeen reportterit tuovat hänelle uutisiaan, samalla tapaa kuin puutarhurit vievät tuotteitaan vihanneskauppiaalle.
Duroyn käytettäväksi osoitettiin aluksi tuhatkaksisataa frangia kuussa, ja hän päätti pidättää siitä itseään varten huomattavan osan.
Kassanhoitaja oli hänen innokkaista pyynnöistään lopuksi suostunut antamaan hänelle etukäteen neljäsataa frangia. Ensin hän oli aikonut hävyn vuoksi lähettää rouva de Marellelle takaisin häneltä lainaksi saamansa kaksisataakahdeksankymmentä frangia, mutta hän ajatteli melkein heti, että hänelle silloin jäisi vain satakaksikymmentä frangia, joka olisi ollut aivan liian pieni summa uuden viran asianmukaista hoitamista varten. Hän siis lykkäsi tämän takaisinmaksun kaukaisempiin aikoihin.
Kahden päivän ajan hän puuhaili uuden toimensa järjestelytöissä, sillä hän oli saanut haltuunsa erikoisen pöydän ja joukon hyllyjä koko toimituksen isossa yhteisessä salissa. Hän sai erään pöydän toisen puolen, ja toisella puolella istui Boisrenard, jonka musta norsunluutukka hänen iästään huolimatta aina riippui jonkin paperiarkin päällä.
Keskellä olevaa pitkää pöytää hallitsivat lentävät reportterit. Yleensä sitä käytettiin lepopenkkinä: joko istuttiin sen reunalla jalat riippuen tai turkkilaiseen tapaan sen päällä. Viisi tai kuusi miestä, jotka muistuttivat kiinalaisukkoja, istui aina tällä pöydällä pelaamassa bilboquet’ta lannistumattoman sitkeästi.