"Niin, Boisrenard."
"Osaatteko käytellä sapelia?"
"En lainkaan."
"Jumaliste! Entä pistoolia?"
"Osaan vähän ampua."
"Hyvä. Voitte sitten mennä harjoittelemaan, sillä välin kun minä huolehdin muusta. Odottakaa nyt hetkinen!"
Hän pujahti pukuhuoneeseensa ja ilmestyi sieltä pian takaisin pestynä, ajeltuna ja hienona.
"Tulkaa mukaan", hän sanoi.
Hän asui erään pienen vuokrahotellin pohjakerroksessa. Hän vei Duroyn kellariin, suunnattomaan kellariin, joka oli järjestetty sekä miekkailusaliksi että ampumaradaksi ja jonka kaikki kadulle päin olevat luukut oli huolellisesti tukittu.
Sytytettyään rivin kaasuliekkejä, jotka ulottuivat aina viereisen kellarin päähän asti, jonne oli asetettu punaiseksi ja siniseksi maalattu rautainen miehenkuva, hän pani pöydälle pari uudenaikaista, takaa ladattavaa revolveria ja alkoi komentaa ankaralla äänellä, aivan kuin hän olisi ollut harjoituskentältä: