Vaunut ajoivat nopeammin. Ne sivuuttivat linnoitukset. Du Roy näki edessään taivaalla punertavan valon, joka muistutti suunnattoman uunin liekkiä, hän kuuli sekavan, huumaavan, korvia särkevän kohinan, jossa yhtyivät lukemattomat erilaiset äänet, kumean melun, joka nousi ja laski kuin epävarmasti sykkivä jättiläisvaltimo, hän kuuli Pariisin hengityksen, suurkaupungin, joka tänä kesäyönä huohotti kuin väsymyksen murtama jättiläinen.
Georges ajatteli: "Olisin hyvin tyhmä, jos turmelisin maksani hänen takiaan. Jokaisen on huolehdittava itsestään. Onni on rohkean puolella. Kaikki on vain itsekkyyttä. Itsekkyys, joka kohdistuu rahaan ja menestykseen, on suurempi kuin itsekkyys, joka kohdistuu vain naisiin ja rakkauteen."
Kaupungin rajalla törrötti Riemukaari kahden ruman jalkansa varassa. Se muistutti muodotonta jättiläistä, joka aivan kuin hankkiutui lähtemään kävelylle edessään aukeavalle leveälle valtakadulle.
Georges ja Madeleine olivat jälleen siinä pitkässä vaunujonossa, joka nyt vei ikuisia lemmenpareja, mykkiä ja toisiinsa kietoutuneita, takaisin kotiin ja ikävöityyn sänkyyn. Georgesista tuntui, kuin koko ihmiskunta olisi lipunut heidän ohitseen huvien, riemun ja onnen humalluttamana.
Nuori nainen, joka varsin hyvin arvasi, mitä hänen miehensä ajatteli, kysyi lempeällä äänellä:
"Mitä mietit, ystäväni? Puoleen tuntiin et ole sanonut sanaakaan."
Georges vastasi vähän nolostuneena naurahtaen: "Ajattelen kaikkia noita suutelevia hölmöjä ja sanon itselleni, että maailmassa on todella muutakin tekemistä."
Madeleine kuiskasi: "Niinpä kyllä… mutta on se sentään joskus suloisia."
"Onhan se suloista… suloista… kun ei ole mitään parempaa tekemistä!"
Georgesin ajatukset kiersivät koko ajan jonkinlaista kiukkuisen raivon kehää, joka riisti elämältä kaiken runollisuuden: "Olisinpa hyvin tyhmä, jos luopuisin mistään, jos tekisin itseni levottomaksi, kiusaisin itseäni, repisin rikki itseni, kuten nyt olen jonkin aikaa tehnyt." Forestier’n kuva kulki hänen sielunsa lävitse herättämättä mitään kaunaa. Hänestä tuntui, kuin Forestier ja hän olisivat jälleen tehneet sovinnon ja tulleet ystäviksi. Häntä halutti huutaa Charlesille: "Terve, vanha veli!"