Madeleine, jota hänen vaitiolonsa vaivasi, kysyi: "Emmeköhän poikkeaisi ennen kotiinmenoa Tortonille syömään vähän jäätelöä?"
Du Roy vilkaisi häneen. Hänen hieno sivukuvansa piirtyi erään musiikkikahvilan edustalla loistavan kaasukilven terävää valoa vasten.
Du Roy ajatteli, "Hän on kaunis! No, sen parempi. Oletpa sievä hiiri, kaunis kissa, pikku ystäväni. Mutta jos minua syytetään siitä, että kiusaisin itseäni sinun tähtesi, niin saapa silloin pohjoisnapa muuttua kuumaksi." Sitten hän vastasi: "Poiketaan vain, rakkaani." Ja jottei hänen vaimonsa mitään aavistaisi, hän suuteli häntä.
Nuoresta naisesta tuntui, kuin hänen miehensä huulet olisivat olleet jäätä.
Du Roy hymyili kuitenkin tavallista hymyään, kun hän ojensi vaimolleen kätensä auttaakseen hänet vaunuista, jotka olivat pysähtyneet kahvilan sisäänkäytävän eteen.
3
Kun Du Roy seuraavana päivänä tuli toimitukseen, hän etsi käsiinsä
Boisrenard’in.
"Kuulehan nyt, hyvä ystävä", hän sanoi, "minun täytyy pyytää sinulta erästä palvelusta. Jo jonkin aikaa täällä on huviteltu nimittämällä minua Forestier’ksi. Minusta se alkaa tuntua typerältä. Tahtoisitko nyt olla niin hyvä ja hiljaa ja varovasti valmistaa tovereita siihen, että minä isken korvalle ensimmäistä, joka vielä päästää tämän sanan suustaan. Heidän on tehtävä itselleen selväksi, pitävätkö he tätä pilaa miekanmittelyn arvoisena. Käännyn sinun puoleesi, koska sinä olet maltillinen mies ja voit ehkäistä ikävät äärimmäisyydet, ja myös siksi, että olit todistajana kaksintaistelussani."
Boisrenard otti suorittaakseen tehtävän.
Du Roy meni ulos toimittaakseen muutamia asioita ja palasi tunnin kuluttua. Kukaan ei nimittänyt häntä Forestier’ksi. Kun hän tuli kotiin, hän kuuli salongista naisten ääniä. Hän kysyi: "Kuka siellä on?"