"En erikoisesti."
Vieraat lähtivät. Rouva Laroche-Mathieu muistutti pientä maalaispalvelijatarta. Hän oli ollut erään kaupunginnotaarin tytär mennessään naimisiin Larochen kanssa, joka silloin oli vain keskinkertainen asianajaja. Rouva Rissolin, vanha ja teennäinen nainen, vaikutti iäkkäältä kätilöltä, joka on saanut sivistyksensä lainakirjastosta. Varakreivitär de Percemur halveksi heitä. Hänen "valkoinen käpälänsä" kosketti vastenmielisesti noita arkipäiväisiä käsiä.
Kun Clotilde pitseihinsä verhoutuneena seisoi eteisessä jalka kynnyksellä, hän sanoi Madeleinelle: "Sinun päivällisesi olivat mainiot. Pian sinulla on Pariisin huomattavin poliittinen salonki."
Jäätyään yksin Georgesin kanssa hän puristi hänet rintaansa vasten:
"Oh! Rakas Bel-Ami! Päivä päivältä rakastan sinua yhä enemmän!"
Vaunut, joissa he ajoivat, keinuivat kuin laiva.
"Näitä ei voi verrata meidän pieneen huoneeseemme", Clotilde sanoi.
Du Roy vastasi: "Eipä todellakaan." Mutta hän ajatteli rouva Walteria.
4
Place de la Trinité oli melkein autio tuona häikäisevänä heinäkuun päivänä. Tukahduttava lämpö puristi Pariisia aivan kuin ilma olisi raskaana ja polttavana, paksuna ja kiehuvana, rintaa ahdistavana laskeutunut kaupungin ylle.
Kirkon edustalla oleva suihkukaivo loiski veltosti. Vesisäteetkään eivät näyttäneet jaksavan juosta; nekin olivat väsyneet ja veltot, ja altaan vesi, jossa uiskenteli lehtiä ja paperinjätteitä, oli vihertävää, paksua ja öljymäistä.