"Hyvä herra", hän sanoi, "pyydän teitä, älkää enää seuratko minua älkääkä tulko yksin luokseni. En ota teitä vastaan. Hyvästi!"
Ja hän poistui, pää pystyssä.
Du Roy antoi hänen mennä, sillä hänen sääntönään oli, ettei saanut väkisin vaikuttaa tapahtumain kulkuun. Mutta kun pappi hieman hämillään astui ulos varustuksestaan, meni hän suoraan hänen luokseen, katsoi häntä silmiin ja murahti päin hänen kasvojaan:
"Ellei teillä olisi hametta, niin antaisin pari hyvää läimäystä vasten sievää suutanne."
Sitten hän pyörähti ympäri ja poistui vihellellen kirkosta.
Portailla seisoi äskeinen lihava herra hattu päässä ja kädet selän takana. Hän katseli odottamiseen väsyneenä edessään olevaa toria ja siltä lähteviä katuja.
Du Royn mennessä ohitse he tervehtivät toisiaan.
Sanomalehtimies tunsi olonsa vapautuneeksi ja meni La Vie Françaiseen. Jo ovella hän huomasi juoksupoikien tärkeistä ilmeistä, että jotakin tavatonta oli tekeillä, ja meni suoraan johtajan huoneeseen.
Johtaja Walter kulki hermostuneena edestakaisin ja saneli katkonaisin lausein artikkelia jakaen samalla tehtäviä ympärillään touhuaville reporttereille, antaen ohjeita Boisrenard’ille ja availlen kirjeitä.
Kun Du Roy astui sisään, johtaja huudahti ilosta: