"Oh, mainiota! Tuossahan on vihdoinkin Bel-Ami!"

Sitten hän äkkiä pysähtyi ja pyysi hieman hämillään anteeksi: "Suokaa anteeksi, että nimitän teitä siten, mutta tämä tilanne tekee minut hyvin hermostuneeksi. Olen kuullut rouvani ja tyttäreni aamusta iltaan sanovan teitä Bel-Amiksi, kunnes se on tullut minullekin tavaksi. Ettehän ole vihainen?"

Georges nauroi: "En suinkaan. Se liikanimi ei ole minulle lainkaan vastenmielinen."

Johtaja Walter jatkoi: "Mainiota, sitten ristin minäkin teidät Bel-Amiksi, kuten kaikki muutkin. No niin, täällä on suuria uutisia. Hallitus on kukistunut äänestykseen, jossa annettiin kolmesataakolmekymmentä ääntä kahtasataa vastaan. Parlamentin loma on jälleen lykätty, lykätty epämääräiseksi ajaksi, ja nyt on jo heinäkuun kahdeksaskolmatta päivä. Espanja on suuttunut meille Marokon takia, ja se seikka on kukistanut Durand de l’Ainen ja hänen joukkionsa. Nyt olemme liemessä kaulojamme myöten. Marrot on saanut tehtäväkseen uuden hallituksen muodostamisen. Hän ottaa kenraali Boutin d’Acren sotaministeriksi ja ystävämme Laroche-Mathieun ulkoministeriksi. Itse hän pitää sisäministerin salkun ja kabinetin johdon. Meistä tulee hallituksen äänenkannattaja. Teen itse johtavan artikkelin, mutkattoman suunnanselityksen, jossa hahmottelen ministerien ohjelman."

Ukko hymyili ja jatkoi: "Toisin sanoen sen ohjelman, jonka mukaan he aikovat toimia, luonnollisesti. Mutta minun täytyy saada jotakin mielenkiintoista Marokonkysymyksestä, jotakin oikein huomiotaherättävää. En vain tiedä mitä. Voitteko te hankkia minulle jotakin?"

Du Roy ajatteli sekunnin ja vastasi sitten: "Järjestän kyllä asian. Teen tutkielman poliittisesta asemasta kaikissa afrikkalaisissa siirtomaissamme, Tunisiassa, Algeriassa ja Marokossa. Kirjoitan tällä laajalla alueella asuvien heimojen historian ja laadin matkaselostuksen retkestä Marokon rajalta Figuigin erämaahan, jonne kukaan eurooppalainen ei vielä ole jalallaan astunut ja joka on syynä koko selkkaukseen. Sopiiko se?"

Johtaja Walter huudahti: "Suurenmoista! Entä mikä otsakkeeksi?"

"Tunisista Tanger’hen."

"Mainiota."

Ja Du Roy meni kaivamaan La Vie Françaisen kätköjä löytääkseen ensimmäisen artikkelinsa: Afrikkalaisen sotilaan muistelmia, joka uudelleen ristittynä ja joka kohdaltaan vähän kohenneltuna ja muunneltuna erinomaisesti kelpasi tarkoitukseen, koska kerran oli kysymys siirtomaapolitiikasta, Algerian väestöstä ja Oranin departementtiin lähetettävästä sotilasretkikunnasta.