Du Roy saapui täsmällisesti kohtauspaikalle. Puiston kaikilla penkeillä istui lämmön rasittamia porvareita ja huolettoman näköisiä lapsentyttöjä, jotka näyttivät uneksivan, sillä välin kun lapset peuhasivat käytävien hiekassa.
Hän löysi rouva Walterin pienten antiikkisten raunioiden luota, joiden lähellä poreilee lähde. Nainen kiersi solakoiden pylväiden muodostamaa ympyrää, kasvoillaan levoton ja onneton ilme.
Kun Du Roy oli tervehtinyt, rouva Walter sanoi:
"Täällä puistossa on niin paljon ihmisiä!"
Du Roy käytti tilaisuutta hyväkseen: "Se on totta. Haluatteko, että menemme jonnekin muualle."
"Mutta minne?"
"Minne tahansa. Ottakaamme vaikka ajuri. Jos laskette ikkunaverhon alas, niin olette täydessä turvassa."
"Ehkä niin on parempi. Täällä ihan kuolen pelosta."
"No, siinä tapauksessa löydätte minut viiden minuutin kuluttua ulkobulevardille johtavan puistonportin luota. Haen sinne ajurin."
Ja hän poistui juosten. Tavattuaan hänet jälleen rouva