Ja vertaillessaan toisiinsa omaa arvoaan ja lavertelevan ministerin ilmettä hän ajatteli: "Saakeli, olisipa minulla vain satatuhatta taskussani, niin asettuisin heti ehdokkaaksi Rouenin ihanilta seuduilta ja voitelisin hitaiden ja viekkaiden normandialaisteni kurkut. Yhtä hyvä valtiomies minusta tulisi kuin noista lyhytnäköisistä hölmöistä."
Herra Laroche-Mathieu puhui aina kahviin asti, mutta kun hän huomasi, että kello jo oli paljon, hän soitti ja tilasi vaununsa ojentaen samalla kätensä sanomalehtimiehelle: "Oletteko nyt aivan selvillä kaikesta, rakas toimittaja?"
"Täydellisesti, rakas ministeri. Voitte luottaa minuun."
Ja Du Roy lähti hitaasti toimitukseen aloittamaan artikkeliaan, sillä hänellä ei ollut mitään tekemistä ennen kello neljää. Silloin hänen oli määrä tavata rouva de Marelle, jonka hän säännöllisesti kohtasi kaksi kertaa viikossa, maanantaina ja perjantaina, rue de Constantinoplella.
Mutta kun hän tuli toimitukseen, ojennettiin hänelle sinetöity kirje.
Se oli rouva Walterilta ja kuului seuraavasti:
"Minun täytyy ehdottomasti saada tavata sinut tänään. Asia on hyvin tärkeä. Tule kello 2 rue de Gonstantinoplelle. Voin tehdä sinulle suuren palveluksen.
Sinun hamaan kuolemaan.
Virginie."
Du Roy kirosi: "Jumaliste! Se iiliäinen!" Hän tuli huonolle tuulelle ja meni heti ulos jälleen ollen liian kiukuissaan voidakseen työskennellä.
Kuuden viikon ajan hän oli koettanut päästä eroon rouva Walterista onnistumatta laimentamaan hänen tunkeilevaa uskollisuuttaan.