Madeleine oli tätä odottanutkin.
"Olen valmis neljänneksen kuluttua", hän sanoi.
Du Roy vaihtoi pukua yhä jatkaen torailemistaan, ja vielä vaunuissakin hän purki sappeaan.
Karlsburgin ruhtinaallisen hotellin suurta pihaa valaisi neljä hehkulamppua, jotka muistuttivat neljää sinertävää kuuta pihan neljässä nurkassa. Mahtava matto valui alas korkeilta portailta, ja jokaisella askelmalla seisoi liveripukuinen mies liikkumattomana kuin kuvapatsas.
Du Roy murahti: "Mikä kerskuri!" Ja hän kohautti olkapäitään sydän täynnä kateutta.
Hänen vaimonsa sanoi: "Ole vaiti ja tee niinkuin hän!" He menivät sisään ja luovuttivat raskaat päällysvaatteensa lakeijoille, jotka kiiruhtivat esiin.
Eteisessä oli useita naisia miehineen myös riisumassa päällysvaatteitaan. Kuului kuiskauksia: "Tämä on suurenmoista! Suurenmoista!"
Suunnaton eteishalli oli verhottu seinävaattein, jotka esittivät Marsin ja Venuksen tarinaa. Oikealla ja vasemmalla kohosivat kaksiosaiset portaat, jotka yhtyivät toisessa kerroksessa. Portaiden takorautaiset kaiteet olivat ihmeen kauniit. Niiden iäkäs, himmeä kultaus juoksi hienon valojuovan kaltaisena pitkin punaisten marmoriaskelmien reunaa.
Vieraiden astuessa salonkeihin heitä vastassa oli kaksi tyttöä, toinen valko-, toinen sinipukuinen, jotka ojensivat kukkavihon naisille. Vieraat olivat ihastuksissaan.
Salongit olivat jo täynnä väkeä.