Vaikutus oli yllättävä. Taulu, jonka sivuja peitti elävä vihreys, näytti mustalta aukolta, josta avautui satumainen, äärettömän kaunis perspektiivi.
Täytyi katsoa tarkkaan ymmärtääkseen. Kehys leikkasi poikki veneen, jossa apostolit istuivat lyhdyn vinojen säteiden valaisemina. Lyhtyä piteli veneen laidalla istuva apostoli, ja se valaisi lähestyvää Jeesusta.
Vapahtaja käveli aallon harjalla, joka näytti nöyrästi hyväilevän jumalallista jalkaa ja hiljaa taipuvan sen alla. Kaikki oli pimeää Jumal’ihmisen ympärillä. Vain tähdet paloivat taivaalla.
Apostolien hämmästyksen vääristämät kasvot häämöttivät lyhdyn heikossa valonkajeessa yhden opetuslapsista näyttäessä tuolla lyhdyllä Herraa tovereilleen.
Se oli todella mahtava, harvinainen, suuren mestarin taideluoma. Se oli niitä teoksia, jotka tärisyttävät ajatuksiamme ja lahjoittavat meille unelmia vuosikausiksi.
Ihmiset, jotka sitä katselivat, seisoivat ensin hiljaa ja poistuivat sitten ajattelevaisina puhuen vain tästä maalauksesta.
Du Roy katseli sitä hetken ja huomautti: "On kyllä hauskaa, kun on varaa ostaa tuollaisia koristuksia."
Mutta kun ihmiset tunkeilivat ja tyrkkivät saadakseen nähdä, hän alkoi pyrkiä pois, pitäen koko ajan kainalossaan Suzannen pientä kättä, jota hän silloin tällöin vähän puristi.
Suzanne kysyi: "Ettekö haluaisi vähän samppanjaa. Mennäänpä tarjoiluhuoneeseen. Sieltä löydämme isän."
Ja he menivät hitaasti läpi kaikkien salonkien, joissa ihmisjoukot, julkisten juhlallisuuksien hieno yleisö, kohisivat myrskyisen meren tavoin.