Kylmä ilma otti hänet vastaan kuin jäinen suihku. Hän ajatteli: "Hitto, täällähän vilustuu", ja hän sitoi nenäliinan suojaksi kauluksensa ympärille. Sitten hän alkoi hitaasti kulkea pitkin käytävää, nähden vain vaivoin eteensä, koska hän juuri oli tullut salonkien häikäisevästä valosta.
Hän erotti oikealla ja vasemmalla lehdettömiä puita, joiden ohuet oksat natisivat. Oksien välistä pilkisti harmaana hotellin ikkunoiden valo. Edessään keskellä tietä hän huomasi jotakin valkoista, ja rouva Walter, käsivarret ja olkapäät paljaina, sopersi värisevin äänin:
"Ah, vihdoinkin tulet! Haluatko ihan surmata minut?"
Du Roy vastasi levollisesti:
"Pyydän, ei mitään kohtauksia, tai menen heti tieheni."
Rouva Walter oli heittäytynyt hänen kaulaansa ja sanoi huulet nuoren miehen suuta hipoen:
"Mutta mitä olen sinulle tehnyt? Sinä käyttäydyt minua kohtaan kuin olisin rikollinen. Sano, mitä olen sinulle tehnyt?"
"Sinä solmit hiuksiasi minun nappeihini viime kerralla tavatessamme, ja se oli vähällä aiheuttaa välien särkymisen vaimoni ja minun välillä."
Rouva Walter hämmästyi, mutta ravisti sitten päätään: "Oh, sinun rouvasi ei sellaisesta välittäisi! Joku rakastajattaristasi kai pani toimeen jonkin kohtauksen."
"Minulla ei ole rakastajatarta."