"Kyllä ymmärrän!"
Duroy jatkoi: "Niin, voihan tällaista tapahtua kenelle tahansa näin alkuaikoina. Kuitenkin, niin… tulin kuitenkin pyytämään sinulla hyviä ohjeita… Kymmenessä minuutissa järjestät kaikki ja annat jutulle asianmukaisen muodon. Minä tarvitsen hyödyllisen opetustunnin kielenkäytössä. Ilman sinua en saa tätä asiaa toimeksi."
Toinen hymyili iloisesti koko ajan. Hän taputti vanhaa ystäväänsä olalle ja sanoi:
"Mene puhumaan vaimoni kanssa, hän kyllä selvittää asiasi yhtä hyvin kuin minä. Olen opettanut hänelle sen taidon. Minulla ei nyt ole aikaa, muuten tekisin sen kyllä mielelläni itse."
Duroy lannistui äkkiä, epäröi eikä uskaltanut:
"Mutta enhän minä voi mennä vaimosi luokse näin aikaisin."
"Voit kyllä. Hän on jo noussut. Hän istuu parhaillaan työhuoneessani järjestämässä muistiinpanojani."
Toinen kieltäytyi menemästä.
"Ei… ei… Se on mahdotonta."
Silloin Forestier tarttui häntä molempiin olkapäihin, pyöräytti hänet ympäri ja työnsi hänet suopean väkivaltaisesti porttia kohti. "Ala painua vain, aasi, kun minä kerran pyydän. Ethän kai halua pakottaa minua kapuamaan kolmanteen kerrokseen vain siksi, että esittäisin sinut uudelleen ja selittäisin asiasi."