Duroy hymyili hyvillään: "Kas vain, mitähän se tietää?
"Se tietää, että minä pidän sinusta, poikaseni, ja että sinä tulet uudelleen luokseni, kun sinua huvittaa."
"Vaikka tänä iltana, jos tahdot."
"Sopii mainiosti."
"Mutta, kuulehan…" Duroy epäröi hieman hämillään siitä, mitä hän aikoi sanoa. "Asia on niin, että minulla ei ole lainkaan rahaa. Olin juuri eräässä ravintolassa ja menetin siellä kaikki."
Tyttö katsoi häntä suoraan silmiin vainuten valhetta, sillä hänellä oli ilotytön vaisto, ja hän oli tottunut ihmisten tinkimisiin ja temppuihin.
Hän sanoi: "Veijari! Nyt et käyttäydy kauniisti minua kohtaan!"
Duroy hymyili vaivautuneena: "Voitko tyytyä kymmeneen frangiin? Sen enempää minulla ei ole jäljellä."
Tyttö kuiskasi epäitsekkäänä kuin kurtisaani, joka tekee uhrauksen jonkin oikkunsa lakia:
"Kuten tahdot, rakkaani. Minä en halua muuta kuin sinut."