— Niin, mutta minkä vuoksi?
— Minä laadin luonnosta haaveilun henkilökuvaan, josta olen teille puhunut kysyessäni teiltä, voisiko tyttärenne joitakuita hetkiä istua mallina. Olisi minulle suureksi avuksi, jos voisin saada hänet tänään vaikka yhdeksi tunniksi. Tahdotteko?
Kreivitär epäröi, haluttomana, tietämättä miksi. Hän vastasi kuitenkin:
— No, olkoon sovittu, ystäväni, me tulemme luoksenne kello 4.
— Kiitos. Te olette itse ystävällisyys.
Bertin läksi valmistamaan kangasta ja tutkimaan aihetta ollaksensa liiaksi väsyttämättä mallia.
Silloin kreivitär läksi ulos yksin jalkasin, täydentääkseen ostojansa. Hän laskeutui ensin suurille keskuskaduille, sitten palasi taas Malesherbesin bulevardille hitain askelin, sillä hän tunsi jalkansa väsyneiksi. Kulkiessaan Pyhän Augustinuksen kirkon ohi valtasi hänet halu mennä kirkkoon ja levätä siellä. Hän lykkäsi vanusilkillä täytettyä ovea, huokasi helpotuksesta hengittäessään laajan kirkon laivan raitista ilmaa, otti tuolin ja istuutui.
Hän oli uskonnollinen niinkuin monet parisittaret. Hän uskoi Jumalaan ilman mitään epäilystä, koska ei voinut otaksua maailmaa ilman Luojaa. Mutta muodostaen, niinkuin tekevät kaikki ihmiset, jumaluuden ominaisuudet heidän silmiensä nähtäväksi luodun aineen luonteen mukaiseksi, hän henkilöi melkein Iäisen Olennon sen mukaan, mitä hän tiesi hänen teoistaan, omaamatta sitä varten hyvin tarkkoja ajatuksia siitä, mitä voi olla todellisuudessa tämä salaperäinen Luoja.
Hän uskoi siihen lujasti, rukoili teoreettisesti, ja pelkäsi hyvin epämääräisesti, sillä hän ei ymmärtänyt täysin tietoisesti sen tarkoituksia ja tahtoa, koska hänellä ei ollut kuin hyvin rajoitettu luottamus pappeihin, joita hän piti kaikkia sotapalveluksessa niskoittelevien talonpoikien poikina. Hänen isänsä, parisilainen porvari, ei ollut määrännyt hänelle mitään hartaudennoudattamisen ohjeita, ja siksi hän oli harjoittanut sitä veltosti naimisiin menoonsa saakka. Kun silloin uusi elämän-tilanne järjesti tarkemmin hänen selvästi näkyvät velvollisuutensa kirkkoa kohtaan, oli hän mukautunut täsmällisesti tähän lievään orjuuteen.
Hän oli lukuisien lastenseimien suojelija, ja hyvin huomattavassa asemassa eläen ei hän koskaan laiminlyönyt sunnuntaisin kello yhden messua, jakoi almuja itsensä vuoksi suorastaan, ja maailman vuoksi, seurakunnan papin välityksellä.