Ja ne, joiden piti seurata häntä, nousivat, lähtivät hänen kanssaan tavanmukaisesi puristettuaan kättä ja annettuaan lähtösuudelmat, joita muuten herttuatar, kreivitär ja hänen tyttärensä vaihtoivat joka kerran tavatessaan, samoin kuin joka kerran erotessaan.
He jäivät yksin, Bertin ja kreivitär, seisomaan suljetun oven gobeliiniverhojen taa.
— Istukaa, ystäväni, sanoi kreivitär lempeästi.
Mutta Bertin virkkoi melkein kiivaasti:
— En, kiitos, minä lähden myöskin. Kreivitär kuiskasi rukoilevana:
— Oi, miksi?
— Siksi ettei tämä ole minun aikani, näyttää siltä. Pyydän anteeksi teiltä, että tulin ilmoittamatta.
— Olivier, mikä teidän on?
— Ei mikään! Minä kadun vain, että olen häirinnyt järjestettyä huvitilaisuutta.
Kreivitär tarttui hänen käteensä.