Landa mutisi:
— Se on gladiaattori, tuo veitikka. Rocdiane virkkoi kääntyen
Bertiniin:
— Onko totta, että hän nai teidän ystävienne tyttären?
— Luulen niin, sanoi maalari.
Mutta tämä kysymys vastapäätä tätä miestä, tällä hetkellä, tässä paikassa aiheutti Oliverin sydämessä epätoivoa ja kapinaa synnyttävän, kauhean tärähdyksen. Se kauhu, jota hän oli tuntenut nähdessään pikimiltään kaikki nuo tosiasiat, ilmestyi hänessä yhden silmänräpäyksen niin hurjana, että hän jonkun hetken taisteli itsessään valtaanpyrkivää eläimellistä halua vastaan syöksyä markiisin kimppuun.
Sitten hän nousi.
— Olen väsynyt, sanoi hän, menen heti paikalla hierottavaksi.
Arabialainen palvelija kulki ohi.
— Ahmed, oletko vapaa?
— Kyllä, herra Bertin.