Hän läksi kiirein askelin välttääkseen Farandalin kädenpuristusta; tämä tuli näet verkalleen lähemmäksi kiertäen miehestä mieheen.
Tuskin oli hän neljännestuntia tuossa suuressa, rauhallisessa leposalissa, jota ympäröitsi pienet komerot vuoteineen, ja jonka keskellä oli afrikkalais-kukkalava ja suihkulähde, josta vesi tippui tippumistaan maahan. Hänestä tuntui, kuin häntä seurattaisiin, uhattaisiin, että markiisi tulisi tapaamaan häntä ja että hänen pitäisi ojentaa kätensä, kohdella häntä ystävänä, vaikka hänellä olikin halu tappaa hänet.
Hän huomasi kohta olevansa taas bulevardilla, jota peittivät kuolleet lehdet. Niitä ei enää putoillut, sillä pitkä sadekuuro oli irroittanut viimeiset. Niiden muodostama punakeltainen vaippa värähteli, liikahteli, lainehteli toiselta katukäytävältä toiselle yltyvän tuulen voimakkaista puuskista.
Yhtäkkiä jonkunlainen ärjyntä humahti katoille, tuo myrskynpedon kirkaisu, joka kulkee ohi, ja samalla raivoava tuulenpuuska, joka näytti tulevan Madeleineltä päin, syöksyi bulevardille.
Lehdet, kaikki maahan tippuneet lehdet, näyttivät osoittavan häntä, kohosivat hänen lähestyessään. Ne juoksivat hänen edessään, kasaantuivat ja pyöriskelivät, kohoten kierikkamaisesti aina katonharjoille saakka. Hän ajoi niitä kuin karjaa, kuin hullua karjaa, joka lehahti lentoon, joka katosi paeten Parisin rajoille päin, kohti sen ympäristön vapaata taivasta. Ja kun suuri lehti ja tomupilvi oli häipynyt Malesherbesin kaupunginosan mäelle, jäivät viertotiet ja katukäytävät paljaiksi, omituisen siisteiksi ja lakaistuiksi.
Bertin ajatteli: "Mitä minusta tulee: Mitähän minä tekisin? Mihin minä menisin?" Ja hän palasi kotiinsa, kun ei voinut mitään keksiä.
Sanomalehtimyymälä kiinnitti hänen huomiotaan. Hän osti lehtiä 7 tai 8 kappaletta, toivoen löytävänsä niistä ehkä jotakin lukemista tunniksi tai pariksi.
— Suurustan täällä, sanoi hän palatessaan kotiin. Ja hän nousi ateljeehensa.
Mutta hän tunsi istuutuessaan, ettei hän voisi sinne jäädä, sillä koko hänen ruumiissaan oli raivoavan pedon levottomuus.
Luetut sanomalehdet eivät voineet hetkeksikään kiinnittää hänen mieltään, ja hänen lukemansa tosiseikat jäivät hänelle vain silmiin, siirtymättä ajatukseen. Keskellä erästä kirjoitusta, jota hän ei koettanutkaan ymmärtää, sana Guilleroy sai hänet säpsähtämään. Oli kysymys kamarin istunnosta, jossa kreivi oli puhunut muutamia sanoja.