— Mitä sitten?
— Näyttämöaition oopperassa Hellssonin ja Montrosén ainoata esitystä varten.
— Ooh, ystäväni, mikä harmi! Ja minun suruni?
— Teidän surunne on kohta neljän kuukauden vanha.
— Vakuutan teille, etten voi.
— Ja Annette? Ajatelkaas, että sellaista tilaisuutta ei tarjoudu ehkä koskaan enää.
— Kenenkä kanssa hän menisi?
— Isänsä ja herttuattaren, jonka tulen kutsumaan. Minulla on myöskin aikomus tarjota paikka markiisille.
Kreivitär katsoi häntä silmien pohjaan, samalla kun mieletön halu suudella häntä kohosi hänen huulilleen.
Hän toisti, koska ei voinut uskoa korviaan: