— Markiisilleko?
— Niin kyllä.
Ja hän suostui heti paikalla tähän asiainjärjestelyyn.
Bertin jatkoi välinpitämättömän näköisenä:
— Oletteko jo määränneet hääajan?
— Hyvä Jumala, kyliä, melkein. Meillä on syitä suuresti kiirehtiä sitä, sitä enemmän, kun se oli päätetty ennen äidin kuolemaa. Tehän muistatte.
— Kyllä, aivan oikein. Ja milloin ne vietetään?
— Tammikuun alussa. Pyydän teiltä anteeksi, etten ole ilmoittanut sitä teille aikaisemmin.
Annette tuli sisään huoneeseen. Bertin tunsi sydämensä hyppäävän rinnassa vieterin voimalla, ja koko se rakkaus, joka ajoi hänet nuorta tyttöä lähestymään, katkeroitui äkkiä ja synnytti hänessä tuon omituisen, intohimoiseni kiukun, joksi rakkaus muuttuu, kun mustasukkaisuus sitä kiihoittaa.
— Tuon teille jotakin, sanoi taiteilija. Annette vastasi: