— Siis me olemme lopullisestikin alkaneet olla toisillemme "te".
Bertinin kasvot saivat isällisen ilmeen.
— Kuulkaahan lapseni, minä tunnen asioiden kulun ja tiedän, mitä on tekeillä. Minä vakuutan teille, että se tulee kuitenkin välttämättömäksi jonkun ajan kuluttua. On siis parempi heti paikalla kuin myöhempään.
Annette kohautti olkapäitään tyytymättömän näköisenä.
Mutta kreivitär vaikeni, katse suunnattuna kauas ja ajatus jännittyneenä.
Annette kysyi:
— Mitä te tuotte minulle?
Bertin kertoi nyt oopperaesityksestä ja aikomuksestaan pyytää heitä näyttämöaitioon. Nuori tyttö ihastui, ja hypäten hänen kaulaansa pikkutytön innostuksella, suuteli häntä molemmille poskille.
Taiteilija tunsi pyörtyvänsä, ja ymmärsi, tämän pienen raikkaasti hengähtävän suun, kevyesti, kaksi kertaa, häntä hipaistessa, ettei hän koskaan parantuisi tästä taudista.
Kreivitär sanoi närkästyneenä tyttärelleen: