— Hyvästi, Any.
— Hyvästi, rakas ystävä. Huomiseen!
— Hyvästi.
Bertin suuteli hänen käsiänsä, kerta toisensa perästä, sitten hänen ohimoitaan, sitten hänen huuliensa kulmaa. Nyt hänen silmänsä olivat kuivat ja hänen kasvoillaan oli päättävä ilme. Juuri lähtiessään hän tarttui kreivittäreen, sulki hänet kokonaan syliinsä ja asettaen suunsa hänen otsalleen, hän näytti juovan, hengittävän hänestä kaiken rakkauden, mitä tässä naisessa oli häneen. Ja hän poistui hyvin nopeasti kääntymättä ympäri. Kun kreivitär oli yksin, vaipui hän istuimelle ja nyyhkytti. Niin, hän olisi jäänyt siihen asemaan yöhön saakka, ellei Annette olisi tullut häntä hakemaan. Kreivitär vastasi hänelle, saadaksensa aikaa kuivata punaiset silmänsä: — Minulla on hiukkasen kirjoitettavaa, lapseni. Mene sinä takaisin, minä tulen sinne muutaman silmänräpäyksen perästä.
Iltaan saakka hänen piti askarrella Annetten kapioiden hankkimishommissa.
Herttuatar ja hänen veljenpoikansa olivat Guilleroylla perhepäivällisillä.
Oli juuri istuuduttu pöytään ja puhuttiin vielä eilisestä oopperaesityksestä, kun talon isäntä astui sisään tuoden kolme äärettömän suurta kukkakimppua.
Rouva de Mortemain hämmästyi.
— Hyvä Jumala, mitä se on?
Annette huudahti: