— Kukahan ne on lähettänyt.
Äiti vastasi:
— Olivier Bertin, epäilemättä.
Hänen lähdöstään saakka kreivitär ajatteli häntä. Taiteilija oli näyttänyt hänestä niin synkältä, niin perin surulliselta, hän näki niin selvästi tämän onnettomuuden, josta hän ei päässyt ulos, hän tunsi itsessään niin kovasti tämän tuskan vastavaikutuksen, hän rakasti tätä miestä suuresti, niin hellästi, niin täydellisesti, että hänen sydämensä oli surullisten aavistusten järkyttämä.
Noissa kolmessa kukkakimpussa oli todellakin kolme maalarin nimikorttia. Hän oli kirjoittanut jokaiseen lyijykynällä kreivittären, herttuattaren ja Annetten nimet.
Rouva de Mortemain kysyi:
— Onko ystävänne Bertin sairas? Minusta hän näytti eilen niin huonolta.
Ja rouva de Guilleroy virkkoi:
— Kyllä, hän huolestuttaa minua hiukan, vaikkei hän valitakkaan.
Hänen miehensä lisäsi: