Kreivi repi kotelon auki, oikasi paperin, päästi hämmästyksenhuudahduksen ja katseli sitten vaimoansa säikähtynein silmin.
— Hyvä Jumala, mitä on tapahtunut, kysyi kreivitär. Herra de Guilleroy sopersi, sillä hän voi tuskin puhua, koska hänen mielensä oli niin kovin järkytetty.
— Oh! mikä suuri onnettomuus… Suuri onnettomuus… Bertin on joutunut vaunujen alle.
Kreivitär kirkasi:
— Kuollutko!
— Ei, ei, sanoi kreivi, katsokaa itse.
Kreivitär tempasi hänen käsistään kirjeen, jota hän ojensi hänelle ja luki:
"Hyvä herra, suuri onnettomuus on tapahtunut. Ystävämme kuuluisan taiteilijan on kaatanut kumoon omnibus, jonka pyörä kulki hänen ruumiinsa yli. En voi vielä lausua varmaa ajatusta mahdollisista seurauksista, sillä se voi olla vähemmän vakava, samoin kuin se myöskin voi välittömästi tuottaa kuoleman. Herra Bertin pyytää teitä hartaasti ja rukoilee rouva kreivitär Guilleroyta tulemaan hänen luokseen heti. Toivon, hyvä herra, että rouva kreivitär ja te tahdotte hyväntahtoisesti noudattaa yhteisen ystävämme toivomusta, sillä hän voi olla lakannut elämästä ennen päivän koittoa.
T:ri de Rivil".
Kreivitär tuijotti mieheensä suurin, liikkumattomin, kauhun täyttämin silmin. Sitten hän yhtäkkiä sai aivan kuin sähköiskun, sellaisen rohkeuden puuskan, joka tekee naiset toisinaan kauhunhetkinä mitä uljaimmiksi olennoiksi.