— Kuka siellä? Mitä kello?
Kreivitär vastasi:
— Minähän se olen. Minulla on teille annettavana kiireellinen kirje, jonka ajuri on tuonut, joku onnettomuus on tapahtunut.
Kreivi sopersi vuoteen verhojen keskeltä:
— Odottakaa, nousen. Tulen.
Ja minuutin kuluttua hän näyttäytyi yöviitassaan. Samalla aikaa kuin hän juoksi myös paikalle kaksi palvelijaa, jotka kellonsoitto oli herättänyt. He olivat kauhistuneita ja aivan pyörällä, huomattuaan ruokasalissa vieraan istuvan tuolilla.
Kreivi oli ottanut kirjeen ja käänteli sitä sormissaan:
— Mitähän se on? Minä en arvaa.
Kreivitär sanoi kuumeisena:
— Mutta lukekaahan toki!