— Kirjekö? Keneltä?
— Lääkäriltä.
— Miltä lääkäriltä?
— En tiedä, se koskee onnettomuustapausta.
Enää epäröimättä kreivitär avasi oven ja näki edessään pika-ajurin vahakangaslakki päässä. Hänellä oli kädessään paperi, jonka hän ojensi kreivittärelle. Tämä luki: "Hyvin kiireellinen. Herra kreivi de Guilleroy —".
Käsiala oli tuntematon.
— Astukaa sisään, ystäväni, sanoi kreivitär; istuutukaa, ja odottakaa minua.
Hänen miehensä huoneen edessä hänen sydämensä alkoi lyödä niin kovasti, ettei hän voinut huutaa häntä nimeltä. Hän kolkutti ovea kynttilän metallijalalla.
Kreivi nukkui eikä kuullut.
Silloin hän kärsimättömänä, hermostuneena potki ovea ja kuuli unisen äänen kysyvän: