— Eihän hän vain kuole?
— Ei. Ainakaan en usko sitä.
— Vastaatteko te siitä.
— En. Minä sanon vain, että toivon tässä olevan kysymyksessä tavallisen mahalaukun loukkauksen ilman sisäisiä vioittumia.
— Mitä te kutsutte vioittumiksi?
— Repeämiä.
— Mitenkä tiedätte, ettei niitä ole?
— Minä otaksun.
— Ja jos niitä olisi?
— Ooh, silloin se olisi vakavaa.