Bertin teki puhuakseen suuria ponnistuksia, ja hänen kasvonsa vavahtelivat tuon tuostakin hermostuneesta puistatuksesta.
— Minä en katsellut ympärilleni… minä ajattelin muuta. Jotakin vallan muuta. Oh! niin… ja muudan omnibus kaasi minut kumoon ja kulki vatsani yli…
Kuunnellessaan häntä kreivitär näki mielessään tapahtuman, ja sanoi yhä jatkuvan kauhun vallassa:
— Vuosiko teistä paljon verta?
— Ei. Minä vain hiukan ruhjouduin ja tulin kolhituksi.
Kreivitär kysyi:
— Missä se tapahtui?
Bertin vastasi aivan hiljaa:
— Enpä tiedä liioin, se oli hyvin kaukana.
Lääkäri vieritti nojatuolin, johon kreivitär vaipui. Kreivi jäi seisomaan vuoteen jalkapäähään, hokien hampaittensa välistä: