— Mitä joutavia!
— Niin, se saattaa minut hämille. Te peloitatte minua.
— Miksi niin?
— Koska… Koska te ette ole kyllin nuori, ettekä kyllin vanha!…
Maalari alkoi nauraa.
— Tällaisen syyn kuultuani en tahdo enää ehdottomasti vaatia sitä.
Annette punastui yhtäkkiä aina siihen kohtaan saakka, missä ensimmäiset hiukset kasvavat, ja jatkoi hämillään:
— Äitini on käskenyt minua sanomaan teille, että hän tulee kohta alas, ja kysymään teiltä, tahtoisitteko tulla kanssamme Bois de Boulogneen.
— Kyllä kai, aiotteko mennä kahdenkesken?
— Emme, aiomme mennä herttuatar de Mortemainin kanssa.