Hän lausui tuprutellen paksuja savupilviä: "Sama juttu päivisin."
Sitten koputti hän yhden sousin rahalla marmoripöytään ja huusi:
"Viinuri, kaksi lasia!"
Kaukainen ääni toisti: "Kaksi lasia numero neljälle!" Toinen vielä etäisempi ääni huusi kimeään: "Valmis!" Valkoesiliinainen mies tuli kantaen kahta lasia, joista tuodessa läikkyi keltaisia pisaroita hiekoitetulle lattialle.
Des Barrets tyhjensi lasinsa yhdellä siemauksella ja pani sen pöydälle imeskellen viiksiin jäänyttä vaahtoa.
Sitten hän kysyi: "Ja mitä uutta?"
Minulla ei todellakaan ollut mitään uutta kerrottavaa. Minä sopersin:
"Ei mitään ukkoseni, ei mitään. Minä olen liikemies."
Hän lausui välinpitämättömällä äänellään: "No… huvittaako se sinua?"
— "Ei, mutta ymmärräthän toki! jotakinhan täytyy tehdä!"
— "Miksi niin?"
— "No mutta… eihän sitä voi toimetonnakaan olla."