— Millainen on Jerseyn asema? Sen tuotteet? Sen asutus? Sen tavat?
Maan laatu? j.n.e.
Olisi luullut vähintäin Amerikan Yhdysvaltain olevan kysymyksessä.
Sitten puhuttiin laivasta, joka meitä kuljetti ja jonka nimi oli Express, sitten tultiin miehistöön. Viimein lausui isäni epävarmalla äänellä:
— Teillä on täällä laivassa eräs vanha osterien myyjä, joka näyttää hyvin mieltäkiinnittävältä. Tiedättekö mitään lähemmin tuosta kunnon miehestä.
Kapteeni, jota keskustelu alkoi kiusata, vastasi kuivasti:
— Hän on vanha ranskalainen irtolainen, jonka menneenä vuonna löysin Amerikasta ja toin kotimaahan. Hänellä kuuluu olevan sukulaisia Havressa, mutta hän ei tahdo palata heidän luokseen, koska hän on heille velkaa. Hänen nimensä on Jules… Jules Darmanche tai Darvanche, jotain sinne päin. Hän lienee ollut rikas siellä lännessä jonkun aikaa, mutta näettehän itse mihin hän nyt on joutunut.
Isäni kalpeni, hänen kurkkuaan ahdisti, silmänsä tuijottivat, kun hän lausui:
— Ah! ah! se on hyvä… erittäin hyvä… Se ei minua kummastuta…
Tuhannet kiitokset kapteeni.
Ja hän lähti merimiehen kummastellen katsellessa hänen jälkeensä.
Hän palasi äitini luo niin menehtyneenä, että tämä sanoi hänelle: