— Istuudu, muuten huomaavat jotain. Hän vaipui penkille änkyttäen:
— Se on hän, se on varmasti hän! Ja sitten hän kysyi:
— Mitä nyt teemme? Äitini vastasi kiivaasti:
— Täytyy toimittaa lapset pois. Menköön Joseph heitä hakemaan, koska hän tietää kaikki. Ennenkaikkea on pidettävä varalla, ettei vävymme aavista mitään.
Isäni näytti masentuneelta. Hän sanoi:
— Mikä onnettomuus!
Äitini lisäsi aivan raivoissaan:
— Minä olen aina epäillyt, ettei tuosta varkaasta tule miestä ja että vielä kerran saamme hänet elätettäväksemme. Ikäänkuin voisi odottaakaan mitään joltakin Davranchelta.
Isäni pyyhkäsi otsaansa, niinkuin hän teki kuunnellessaan vaimonsa moitteita.
Äitini lisäsi: