— Onkohan tämän munan sisässä jotakin?
— Mitäs siinä pitäisi olla?
— Eipä mitään, mutta...?
— No, syö pois se eläkä joutavoi!
Eukko naksautti munan rikki. Se oli sisästäkin kaikkein muiden munien kaltainen ... ja vielä sangen tuores.
Empien alkoi hän syödä sitä, maisteli, hylkäsi sen ja haukkasi taas uudelleen.
— No, kysyi seppä, miltäs muna maistuu?
Eukko ei vastannut, vaan söi sen loppuun.
Sitten tuijotti hän seppää terävin, kamalin ja hurjin katsein, nosti ylös kätensä, väänteli niitä, heittäysi lattialle ja kieri siinä hirmuisesti parkuen ja suonenvetoisesti päästä jalkoihin asti hytkyen.
Koko yön taisteli hän ankarimman suonenvedon kanssa, hirveiden väristysten puistattamana ja kauheiden vääntelyjen alaisena. Kun seppä ei enää voinut hallita häntä, täytyi hänen sitoa eukko nuorilla kiinni.