Mutta tämä ulvoi vain lakkaamatta sortumattomalla äänellä:
— Minulla on se sisässäni! Minulla on se ruumiissani!
Seuraavana päivänä nouti seppä minut eukon luo. Minä määräsin kaikki tunnetut rauhoittavat lääkkeet, mutta turhaan. Eukko oli tullut hulluksi.
Tavattoman nopeasti ja korkeiden nietosten asettamista kulkuesteistä huolimatta levisi tämä outo uutinen talosta taloon:
— Sepän vaimo on tullut hulluksi!
Ihmisiä keräytyi kaikkialta, mutta kukaan ei uskaltanut mennä sisään; jo etäälle kuuluivat eukon kauheat, kova-ääniset huudot, joita tuskin voi pitää ihmisen huutoina.
Asia ilmoitettiin myöskin kylän pastorille. Tämä oli vanha, naivi kirkonmies. Hän saapui messupaidassa ikäänkuin olisi kysymys ollut ehtoollisen jakamisesta kuolevalle ja luki, kädet ojoina, manaussanat pahaa henkeä vastaan, sillä välin kuin neljä miestä piti vahtosuisena väänteleivää vaimoa vuoteellansa.
Mutta paholaista ei saatu karkoitetuksi.
Ja joulu lähestyi pyryilmain yhä jatkuessa.
Aattopäivän aamuna tuli pastori minua tapaamaan.