Caravan parka koetti useita kertoja keskeyttää häntä:
"No, mutta ... kuulehan toki, rakas ystäväni, minä pyydän ... minä rukoilen sinua!..."
Vihdoin tyyntyi rouva kuitenkin, otti tavallisen äänensä ja sanoi:
"Huomen-aamulla varhain pitää meidän ilmoittaa tästä sisarellesi."
Hra Caravan säpsähti.
"Tietysti, senhän olisin vallan unhottanut. Heti herättyäni sähkötän minä hänelle."
Mutta silloin keskeytti rva Caravan hänet äänellä, joka ilmaisi hänen ennakolta miettineen kaikki:
"Ei, lähetä se vasta klo 10-11 aikana, jotta ehdimme saada kaikki järjestykseen ennen hänen tuloansa. Charantonista tänne tarvitsee hän vähintäin kaksi tuntia. Sanomme esim., ettet sinä pökerryksissäsi muistanut ilmoittaa asiasta aikaisemmin. Siten saamme hiukan aikaa siistiytyä."
Caravan löi otsaansa sillä hätäytyneellä äänellä, millä hän aina puhui virastonsa päälliköstä, jonka edessä hän aina vapisi ... ajatuksissansakin:
"Ja täytyyhän minun ilmoittaa siitä ministeriöönkin!"