Tohtori kävi istumaan, otti kupin kahvia ja yhtyi pian langosten keskusteluun kannattaen hra Brauxia. Tohtori oli näet itsekin ollut osallisena kommunistisiin hankkeisiin.
Tällä välin alkoi vanhusta väsyttää, jonka vuoksi hän tahtoi poistua. Hra Caravan riensi hänen luoksensa. Vanhus katsoi häntä tuimasti silmiin ja sanoi:
"Oleppas hyvä ja tuo heti tuo kuulakello ja lipasto takaisin minun kamariini."
"Kyllä, äiti," änkytti hän.
Vanhus tarttui tyttärensä käsivarteen ja poistui hänen kanssansa.
Hra ja rva Caravan jäivät äänettöminä ja masentuneina katsomaan heidän jälkeensä: kaikkihan näytti menevän hiiteen päin! Hra Braux hykerteli mielissään käsiänsä ja maisteli kahviansa.
Äkkiä hyökkäsi rva Caravan vimmastuneena hänen kimppuunsa huudahtaen:
"Te olette varas, roisto ja ... ja... Teidän päällenne tekee minun mieleni sylkäistä ... ptui!"
Hän oli vähällä tukahtua eikä löytänyt sanoja liikutuksellensa. Braux vain naureskeli ja ryypiskeli edelleen.
Samassa palasi hänen vaimonsa takaisin. Nyt syöksähti rva Caravan hänen kimppuunsa ja siinä seisoivat he vastakkain: toinen suurivatsaisena, kookkaana ja paksuna, toinen laihana ja hoikkana, kädet vapisevina ja ääni kähisten haukkumisia ja sadatuksia kälyllensä syytäessänsä.