Poika oli kampaamaton, yltäpäätä likainen, pikku nallikka, joka näytti sangen heikkopäiseltä. Tyttö oli jo äitinsä kuva, puhui niinkuin hän, toisti hänen sanojansa ja apinoipa hänen liikkeitänsäkin. Hänkin oli kysyvinänsä: "Mitä uutta ministeristöön kuuluu?" ja isä vastasi iloisesti:

"Niin, katsos, setä Ramon, joka kerran kuukaudessa käy syömässä päivällistä meillä, ei enää saapune tänne, tyttöseni. Hänen sijallensa on nimitetty uusi alapäällikkö!"

Tyttönen kohotti silmänsä ja katsoi isäänsä lausuen pikkuvanhan säälillä:

"Taas on siis yksi mennyt ohitsesi, isä!"

Isä lakkasi nauramasta eikä vastannut tähän muistutukseen mitään; johtaaksensa puheen toiselle tolalle kääntyi hän vaimonsa puoleen, joka nyt puhdisti akkunoita.

"Äiti voi kai hyvin tuolla yläkerrassa?"

Rva Caravan lakkasi työstänsä, kääntyi päin, siirsi niskaan lipuneen myssynsä paikoilleen ja sanoi vapisevin huulin:

"Niin, puhukaamme vain äidistäsi! Tänään on hän taas kauniisti käyttäytynyt! Ajattelehan, että kun parturin vaimo tästä alakerrasta ... minun poissaollessani ... tuli lainaamaan meiltä tärkkelyspakettia, niin ajoi äitisi hänet suorastansa ulos haukkuen häntä kerjäläis-akaksi. Mutta sitten sai hän itse kuulla kunniansa minulta! Tietysti tekeysi hän aivan kuuroksi, kuten hänen tapansa on, aina kun hänelle totuuksia sanotaan, mutta tiedänhän minä hänellä olevan yhtä hyvät korvat kuin minullakin: se on vain hänen kujeitansa. Paras todistus siitä on, että hän kapusi takaisin yläkertaan sanaakaan virkkamatta."

Hra Caravaniin vaikutti tämä niin kiusallisesti, ettei hän puhunut mitään; palvelustyttö tuli samassa ilmoittamaan, että pöytä oli katettu. Silloin otti hra Caravan luudan varren, joka tätä tarkoitusta varten aina oli nurkassa, ja koputti kolme kertaa kattoon antaaksensa merkin äidille. Sitten menivät he saliin, missä nuorempi rva Caravan vanhusta odotellessa ammensi liemi-annokset valmiiksi. Mutta vanhus ei tullutkaan alas ja liemi alkoi jo jäähtyä. Toiset rupesivat syömään ja kun liemi oli syöty, odotettiin häntä jälleen. Rouvaa tämä jo harmitti; hän viskoi vihansa puolisonsa ylitse.

"Näin tekee hän aivan tahallansa. Ja sinä taas pidät tietysti hänen puoltansa."