— Olen ihastunut nähdessäni teidät jälleen!… Me kaipasimme teitä sanomattomasti näinä viikkoina… Eikö totta, Untuva?…
Markiisitar ei milloinkaan muulloin ollut rakastettava lankoaan kohtaan tai nimittänyt tytärtänsä "Untuvaksi", paitsi tahtoessaan jonkun vastatulleen silmissä käydä hyväilevän hellästä. Marc katsoi häntä hyvin hämmästyneenä, mutta alensi heti katseensa nähdessään äitinsä takana naureskelevan Corysen veitikkamaisen ilmeen.
— Oletteko jo nähnyt Pierreä?… — kysyi rouva de Bray.
— Olen… tapasin hänet saapuessani… Markiisitar jatkoi hymyillen:
— Kertoiko hän, minkä hirvittävän vaikutuksen teidän vaalijulistuksenne on täällä tehnyt?…
— Ei!…
— Niin… Marc-parka… Te ette saata käsittääkään, mikä huomio — muuten sangen epämieluisa huomio — on tällä hetkellä keskittynyt nimeenne…
— Pyydän anteeksi… koska se on teidänkin nimenne…
— Mitä siitä!… Sodassahan on kaikki luvallista!… Olen jo alistunut siihen… Mutta myönnän kuitenkin… puhuakseni suoraan… alussa olleeni tyrmistynyt… peräti tyrmistynyt…
Ja hän jatkoi kääntyen huoneeseen astuvan miehensä puoleen: