— Eikö totta?… Olenhan minä nyt jo toipunut tuon metelin jälkeen, minkä Marcin julistus aikaansai… ja oikein uljaasti alistunut kohtalooni?…
— Ainakin omien sanojenne mukaan… — vastasi herra de Bray laimeasti.
Matkalla ruokasaliin kuiskasi Untuva Marc-sedän korvaan:
— Katsopa nyt!… Barometri näyttää kaunista ilmaa… Enkö sitä sanonutkin… Muista kolikoltasi!…
— Coryse, — virkkoi markiisitar istuutuessaan, — en tiedä olenko muistanut ilmoittaa sinulle, että me syömme lauantaina päivällistä Barfleureilla…
— Et ole… Vaikkei sinulla muuten ennenkään ole ollut tapana ilmoittaa minulle, milloin te olette ulkona päivällisillä…
— Sinut on myöskin kutsuttu…
— Samantekevä… koska en kuitenkaan tule sinne!…
— Miksi sinä et tulisi sinne?… - kysyi rouva de Bray hieman vaivaantuneena.
— Ensinnäkin siksi, etten minä milloinkaan käy tuollaisilla päivällisillä… ja toiseksi, koska on kerran päätetty, ettei minua viedä suureen maailmaan ennenkuin talvella jälkeen kahdeksannentoista syntymäpäiväni… eli siis vasta kahden vuoden kuluttua…