Aikaisemmin ei oltu mainittu sanaakaan tanssiaisista. Markiisi ja Untuva katselivat toisiaan hämmästyneinä tästä julkeudesta, mutta rouva de Brayta ei heidän läsnäolonsa mitenkään häirinnyt. Hän jatkoi kääntyen miehensä puoleen:
— Eikö totta… Olemmehan me jo aikoja sitten valinneet sen päivän… Eiväthän he voi ottaa sitä meiltä?…
Ja seuraavana päivänä lähetettiin kutsukortit. Vaikkakin hänen täytyi toimeenpannessaan nämä tanssiaiset hieman jakaa pikku prinssiä, oli hänellä kuitenkin kunnia näyttää tunteneensa hänet "ennen kaikkia muita".
* * * * *
Peläten keskustelun saavan vaarallisen käänteen koetti markiisi rohkeasti kutsua koirat jäljiltä.
— Ellei Untuva tule Barfleurille lauantaina, täytyy meidän kirjoittaa epuu… — sanoi hän arasti vaimolleen.
Markiisitar vastasi päättävästi:
— Kyllä hän tulee…
— Minä en voi tulla… vaikka tahtoisinkin… — selitti tyttönen rauhallisesti. — Minulla ei ole pukua…
— Mitä, eikö sinulla muka ole pukua?… Entä pompadouri-pukusi?… Mitä tämä merkitsee?…