— Mainiota… — vastasi Coryse nauraen. — Olen ymmärtänyt!… Minun on siis keksittävä pieni juttu, missä koko maailma on esiintyvä — te, Mathilda-täti, Albert-setä… niin koko maailma…
Ja nousten pöydästä hän jatkoi:
— Sallittehan minun poistua pukeutumaan… Jos minun pitää vielä ratsastaa Barfleurien luo ja ehtiä takaisin kouluun, on minun kiireesti laputettava…
— Olkoon menneeksi… — sanoi markiisitar majesteettisesti. — Sallin sinun tällä kertaa nousta pöydästä ennen aamiaisen loppua… jos et vain kuvittele saavasi toiste tehdä samoin…
— Minä puolestani… — huudahti Coryse yrmeänä — jään hyvin mielelläni tänne istumaan loppuun saakka!… Ei minua ensinkään haluta lähteä sinne, eikä myöskään palata niin ajoissa, että ehtisin kouluun!… Voinkin muuten vallan hyvin jäädä kotiin… Se on paljon yksinkertaisempaa!… Lähetetään vain Jean-ukko viemään kirjettä… Tosiaankin… — kysyi hän välkkyvin silmin — miksi on juuri minun mentävä sinne?… Se on hyvin kummallista!…
Ja hän istuutui äkkiä uudelleen.
— Te menette sinne!… komensi markiisitar yhä kiihtyneempänä.
— Enpä mene… Jään mieluummin kotiin!… Teillä on varmaankin jokin salainen syy lähettää minut näin matkalle…
Hän pysähtyi hetkeksi ja jatkoi sitten korostaen:
— … Barfleurien luo?…