— Minä puolestani… — vastasi prinssi — ehdotan juotavaksi teidän ehdokkaanne terveydeksi!…
— Mainiota!… — huusi Untuva vallattomasti. — Marc-sedän terveydeksi siis!…
Eräs työmiehistä kysyi:
— Kas vaan… Oletteko te niin muodoin herra de Brayn veljentytär?…
— Olen!… — virkkoi Untuva katsoen prinssiin, joka nauroi hänen hajamielisyydelleen.
Työmies lisäsi:
— Oi!… Kyllä me tunnemme teidät!… mutta meillä ei ollut aavistustakaan teidän nimestänne!… Kaupunkilaiskakarathan tuntevat teidät parhaiten…
Ja kääntyen kreivi d'Axenin puoleen hän jatkoi: — Nähkääs, tällä neidillä on aina ratsastaessaan lantteja taskussaan heitä varten… Ja jouluna hän toi heille leikkikaluja kukkurapäisen vaunullisen… niin että he saivat enemmän kuin jaksoivat rikkoakaan…
Hänen pienet, kovat silmänsä heltyivät hieman, kun hän lopetti:
— Jos kaikki rikkaat olisivat sellaisia kuin neiti ja herra… niin kävisi kaikki paremmin kuin nykyjään!… Mutta onpa niitäkin, jotka eivät tahdo tietää mitään kurjuudesta… Minä ainakin tunnen monta sellaista…