— Tunnen minäkin!… virkkoi Untuva ajatellen vaistomaisesti äitiään.
Sitten hän kääntyi heti kreivi d'Axenin puoleen kysyen:
— Aikooko Armoll… herra d'Axen palata Pont-sur-Sartheen?…
— Aion… Sallitteko minun ratsastaa osan matkasta seurassanne?…
— Mielelläni…
Ja Untuva ehdotti äkkiä:
— Emmekö kuitenkin siinä tapauksessa seuraisi metsäpolkua… Täällä on niin paljon irtonaisia kiviä…
Heidän peittyessään metsään kuuli Coryse jonkun työmiehen selittävän:
— Eivätköhän vain nuo lapsukaiset ole kihlaantuneita!…
Untuva kääntyi nauraen prinssiin: